Elina Karjalainen oli Uppo-Nallen äiti ja paljon muuta
Filosofian tohtori Eija Komu kertoo Elina Karjalaisen elämästä ja tuotannosta esitelmässään ”Vilkas tyttö Viipurista”. Laulaja Kimmo Hovila esittää kappaleet Laps olen Karjalan, Reppurin laulun ja Savolaisen laulun. Eija Komu laulaa Ievan polkan.
Elina Karjalainen, o.s. Saraste (1927 – 2006) on jäänyt tuhansien lapsien mieleen hellämielisen, runoilevan Uppo-Nallen luojana. Aikuiset muistavat hänet sanavalmiina toimittajana, joka piti syrjäseutujen ihmisten puolta, nosti esille korpikylien epäkohtia ja oli pienen ihmisen asialla. Ensi kesäkuussa tulee kuluneeksi sata vuotta Elina Karjalaisen syntymästä.
Elina Karjalainen syntyi Viipurissa ja opiskeli muun muassa taidehistoriaa ja nykyiskansojen kirjallisuutta Helsingin yliopistossa, kunnes perheen perustaminen katkaisi opinnot. Pieni perhe muutti Kuopioon, josta tuli Karjalaiselle rakas paikka; siellä hän tunsi olevansa kaiken keskellä. Hän kirjoitti Savon Sanomiin, Suomen Kuvalehteen ja Uuteen Suomeen. Kotiliedessä hän pakinoi Papurikko-nimimerkillä taiteilijaperheensä sattumuksista.
Karjalainen oppi rakastamaan savolaista puheenpartta, ”sananrieskkoo” ja ”kieljkiäryleitä”. Kerran hän tuli junalla Helsingistä Kuopioon. Junassa oli humalainen häirikkömatkustaja, joka poistettiin kyydistä. ”Eikköön oes selevemppee miestä pisttee hankkeen makkoommaan?” huuteli humalikko. Karjalainen kysyi: ”Missä muualla voidaan sanoa tällä lailla kuin Savossa?”
Ensimmäinen Uppo-Nalle -kirja ilmestyi 1977. 1970-luvun lastenkirjallisuutta oli leimannut ahdas ja ankea realismi, mutta Karjalainen ajatteli toisin. ”Lapsi on satu”, hän sanoi. Uppo-Nalle -kirjat on tarkoitettu tuomaan lohtua ja rohkeutta, häivyttämään pelkoa ja korostamaan ystävyyden merkitystä.
1985 Karjalainen liittyi ortodoksiseen seurakuntaan. Jo 1973 hän oli kirjoittanut tietoteoksen silloisesta arkkipiispa Paavalista WSOY:n Legenda jo eläessään -sarjaan. Jännevirralle pihapiiriin rakennutettiin tsasouna, pieni rukoushuone, joka sittemmin siirrettiin Pohjois-Karjalaan Koveron kylään kaikille avoimeksi pyhäköksi. Karjalainen on haudattu Uuteen Valamoon, ja hänen haudallaan on grobnitsa, grobu, ”pieni mökki”, jota jotkut ovat kutsuneet Uppo-Nallen mökiksi.
Karjalainen on palkittu muun muassa Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla ja Pro Finlandia -mitalilla. Hänet on myös äänestetty ”Savonmuan Hilimaksi” eli alueen vaikuttajanaiseksi.

Kuva: WSOY:n kuvapankki
Järjestäjä:
Vesilahden kirjasto